Menen etujalalleni, kun suomalaiset sanomalehdet kirjoittavat intohimosta. Hesarin teemanumeron aiheet ja haastateltavat kuvittelevat varautuneisuuteni johtuvan suomalaisten taipumuksesta yhdistää intohimo seksiin tai himoon, vaikka intohimo voi tarkoittaa kaikkea muutakin. Teemanumerolla on minulle iloisia uutisia koska sen pitäisi olla poikkeus käsitellessään intohimoa niin monipuolisesti.
Haastateltavat kuten Matti Apunen, Anna Kontula ja Anna Kortelainen sekä esipuheen pitäjä Ilkka Malmbert käyttävät suuren osan puheenvuorostaan intohimon määrittelyyn, jotta se voitaisiin erotella perinteisistä merkityksistä. Tämä yksipuolinen lokerointi, erottelu ja merkitysten analyyttinen tylsistyttäminen on paljon yleisempää kuin intohimon yhdistäminen "himossa tai seksissä piehtarointiin". Suomalainen piehtaroi, mutta vain kun piehtarointi määritellään.
Teemanumero esittelee intohimoa henkilökuvina ja haastateltavat pääsivät ilmeisesti tekemään kirjoituksen itsestään. Tyyli toimii ainakin siinä miten lukijoille piirtyy kuva erilaisilla arvoilla toimivista intohimoaurinkolaseista.
Matti Apunen esittelee itsensä klassiseksi liberaaliksi. Hänen mielipiteensä ovat tavallisia seksuaalisen konservatiivin ajatuksia. Mielihyvä ja nautinto huonoa, tarpeensiirto hyvää. Nautinnolle vastakkaista intohimoa edustavat avioliitto ja jalkapallo. Työssä jaksaminen on kai myös jotain intohimoa.
Anna Kontula on se minun mieliseni seksuaalisuuden määrittäjä, joka esittelee vasemmistolaiset arvonsa ylpeästi. Hänestä erilaisia intohimoja pitää tunnistaa tai määrittää, mutta omassa kokemisessa on aina jotain selittämätöntä, jonka vuoksi pelkistäminen ja poliittinen korrektius ovat pahimpia syntejä, kun puhutaan intohimosta. Toisaalta Annakin tykkää puhua "turvallisesta tavasta kokea intohimoja" ja hän puhuu myös riippuvuuksista sovinnaiseen sävyyn.
Teemanumero esittelee biografioita suomalaisista "seksuaaliradikaaleista", jotka pyrkivät muuttamaan normeja. Lehden ratkaisu on ymmärrettävä aiheen historiallista ymmärrystä vastaan. Ihmiset tykkäävät ajatella, että ennen oltiin seksuaalisesti sulkeutuneita ja nykyään avoimia. Silti juuri tällainen poliittinen korrektius luo intohimosta ja seksistä valmiin kuvan, jossa ei ole mitään aidosti kiistanalaista tai keskusteltavaa. Erilaisten käsitysten esittely ei esimerkiksi muuta teemanumeron ensimmäisellä sivuilla esiteltyä lähtöasetelmaa, jossa näytetään aivokuvia ja kerrotaan, että intohimo on aivokemiaa
